HIFK ei ole tuttuun tapaansa riehunut siirtomarkkinoilla. Epävarman tuntuiset hankinnat luovat mustia pilviä Nordiksen ylle.
Helsingin IFK:n viime kausi päättyi todelliseen pettymykseen, kun punapaitojen kausi päättyi jo runkosarjaan. Kahdentoista vuoden takaisesta kokoonpanosta on mukana ainoastaan kierrokseltaan Helsinkiin palannut puolustaja Ilari Melart sekä nykyään valmennusryhmään kuuluvat Ville Peltonen ja Kimmo Kuhta.
Melartin hankinta on ainakin paperilla laadukkain. Kokenut HIFK-soturi tietää helsinkiläisseuran arvomaailman ja tuo myös kaivattua johtajuutta tuo pukukoppiin. Melartin viime vuodet ovat olleet hieman rikkonaisia, mikä on tällä hetkellä yksi huolenaihe HIFK:n toimistolla.
Kiekollista osaamista tuo kovan pistepotentiaalin omaava Rantakari. Puolustajan viime kausi oli vaikea, sillä koronan lisäksi Rantakari kärsi loukkaantumisista. Terveenä ollessaan rightin pakki tuo paljon osaamista avaus- ja ylivoimapelaamiseen.
Otto Salin on myös mielenkiintoinen lupaus. Sulavasti luistelevalta puolustajalta on tulevalla kaudella lupa odottaa tulosta liigatasolla.
Hyökkäyspää kaipaisi lisää yksilötaitoa, eivätkä uudet pelaajat ole lähtökohtaisesti aivan sarjan kärkitasoa. Helsinkiläisten sentterikalusto herättää myös pieniä kysymyksiä. Parivaljakko Koivistoinen – Paajanen edustaa Liigan eliittiä kahden suunnan pelaamisessa, mutta kiekolliset taidot ovat kummallakin rajalliset.
Uusista tulijoista kirkkain tähti on Julius Nättinen. SHL:stä saapunut Liigan ex-maalikuningas tuo hurjasti ratkaisupotentiaalia punapaitojen hyökkäyspeliin.
Viime kaudella Liigadebyyttinsä tehnyt Aleksanteri Kaskimäki on myös mielenkiintoinen seurattava. 18-vuotias St. Louis Bluesin varaus on pelannut harjoituskaudella vahvasti. Ulottuva hyökkääjä tuo kaivattua juonikkuutta helsinkiläisten hyökkäyspeliin. Myös Jokereiden organisaatiosta sainattu Kasper Halttunen on mielenkiintoinen nuori HIFK-hyökkääjä.
Päävalmentaja Karri Kalpio aloittaa ensimmäisen kautensa HIFK-käskijänä. Kalpion viime kausi oli raskas – mies valmensi USA:n U20-juniorit katastrofaaliseen tulokseen Kanadassa pelatuissa kisoissa.
Kärpillä koossa nimekäs joukkue, jolla on vain yksi tavoite ja päämäärä.
Kovin odotuksin kauteen lähtevä Puolen Suomen Kärpät on haalinut riveihinsä jälleen kovia pelimiehiä niin Euroopasta kuin Pohjois-Amerikastakin.
KalPassa viimeksi pelatulla liigakaudella mestaruuden voittaneen Juha Kuuselan on nostettava Kärpät viimein menestykseen, jota organisaatio tavoittelee. Eväät ovat olemassa: Kuusela on meritoitunut valmentaja, ja hänellä on takanaan muun muassa kärppälegenda Lasse Kukkonen, joka aloitti tehtävänsä Kärppien kehitysjohtajana.
Kärpät pelasi liigatasolla viimeksi kaudella 2007-2008 esiintynyt Kärpät jäi tuolloin pudotuspelien ulkopuolelle ala-arvoisin ottein. Nyt tavoite on entistä korkeammalla ja muun kuin mestaruuden tavoittelu ei tule tällä nipulla kuuloonkaan. Kaikki palaset ovat koossa, enää niistä on rakennettava ehyt palapeli.
Sanotaan, että hyvässä ja menestyvässä joukkueessa kullakin pelipaikalla on selkeä ykköspelaaja. Kärpillä kaikki osa-alueet ovat kunnossa, vaikka nuoren ykkösmaalivahdin Joel Blomqvistin harteille ei kannata liikaa asettaa pelitaakkaa.
Maalivahtitrion muut osapuolet Leevi Meriläinen ja Niklas Kokko pystyvät myös vastaamaan huutoon. Kilpailu peliajasta ja sen jakaminen tasaisesti on kokonaisuudenkin vuoksi kannattavaa, jotta vältytään turhilta loukkaantumisilta.
Kärkiketjun sentterinä häärää paluumuuttaja Joonas Kemppainen ja puolustuksen ehdottomana isäntänä luutii Atte Ohtamaa. Kenttäpelaajien osalta kokeneiden pelaajien ympärille on helppo lähteä rakentamaan toimivia ketjukoostumuksia.
Paperilla ehjää ja tasapainoista kokonaisuutta korostaa myös pelaajien laaja ikähaarukka. Kokoonpanossa on kovissa liemissä keitettyjä pelaajia, mutta myös nuorempaa kaartia Arttu Hyryn, Arttu Paason, Topi Niemelän ja Ville Koivusen johdolla.
Kokeneemmat pelaajat eivät voi nostaa jalkaa kaasulta, sillä pelipaikasta taistelee useampi pelaaja. Kilpailu kehittää ja näytönpaikan auettua paikkaa ei helpolla halua takaisin luovuttaa.
Kärpät on pelannut harjoituskaudella tähän ottelunsa tähän mennessä vailla tappioita. Lukemista paistaa läpi puolustusvoittoinen pelitapa, joka ei välttämättä sovi kaikille pelaajille. Jos vastustaja osaa murtaa vahvan puolustuksen, joukkue voi olla pulassa.
Maalintekokyvykkyyttä on, joten jos vierelle istutetaan oivaltavia syöttöjä antavat pelaajat, voivat maalimäärät nousta todella suuriksi. Tehokkuus edellyttää myös sitä, että pelaajat pysyvät terveinä. Kärppien sairastuvalla on useampana vuonna peräjälkeen ollut tunkua niin koronan kuin loukkaantumistenkin vuoksi.
Kato on käynyt Liigan pienimmässä kaupungissa, eikä virta ole kuljettanut samaa tahtia uusia pelaajia joukkueeseen. Kauden alla eniten suurin ilon aihe on maalivahtitilanne. Maalinteon haasteita sen sijaan on luvassa.
Suurella pelaajabudjetilla vuodesta toiseen operoiva Rauman Lukko jäi viime kaudella kauaksi tavoitteistaan, kun tuloksena oli järkyttävästi runkosarjan viimeinen sija.
Sijoitus ei varsinaisesti tarjonnut Lukon synkkään historiaan mitään uutta, sillä se on jokaisella kahdella liigakaudellaan sijoittunut sarjan viimeiseksi. Joukkueen sisällä tavoitteet ovat kuitenkin korkealla ja kaiken osuessa kohdilleen voi mestaruus olla hyppysissä.
Joukkue lähtee uuteen kauteen tutun uuden valmennuskolmikon valvovan silmän alla. Ilkka Tuominen aloittaa ensuimmäisen kautensa liigajoukkueen peräsimessä ja apuvalmentajina toimivat Jarkko Kauvosaari sekä Erik Hämäläinen.
Lukko on esimerkki joukkueesta, josta on aiemminkin ponnistanut Liiga-kartalle nuoria läpimurron tehneitä pelaajia. Nähtäväksi kuitenkin jää, tarjoaako päävalmentaja Tuominen nuorille pelaajille näytönpaikkoja siitäkin huolimatta, että otteet eivät välttämättä ole priimaa heti kauden alettua.
Tarmo Reunanen hankittiin Raumalle selkeäksi ykköspuolustajaksi, Josh Kestner sekä uusi tuttavuus Jere Karjalainen maalitykeiksi ja paluumuuttaja Antti Saarela sekä Otto Somppi vahvistuksiksi sentteriosastolle. Kauan himoittua ykkössentteriä ei ole vielä hankittu, eikä yhteispeli ole vielä lähtenyt käyntiin harjoituskauden otteluissa.
Maalivahtikaksikko Artjom Zagidulin–Samuel Jukuri on vakuuttava. Zagidulin on harjoitellut Suomessa koko kesän ja koppi tulee tarttumaan tulevalla kaudella.
Pelicansin joukkue on muuttunut rajusti viime kauden jälkeen. Tulevalla kaudella menestys riippuu pitkälti nuorten pelaajien esiinmarssista.
Päävalmentaja Jani Roivas tekee Lahden Pelicansille hyvää. Joukkueessa vallitsee positiivinen ilmapiiri ja pelaajat uskaltavat pelata rohkeasti, sillä virheet eivät ole maailmanloppu. Juuri rohkeus pelata auttaa yksilöitä eteenpäin.
Viimeksi pelaamallaan kaudella 2007-2008 Pelicans sijoittui tiukan taiston jälkeen neljänneksi. Pronssi vietiin nenän edestä, kun Blues vei pidemmän korren erittäin tiukassa ottelussa. Onko tänä vuonna rahkeita parempaan?
Osaavan valmennuksen lisäksi joukkue nauttii erinomaisesta maalivahtipelistä. Vaikka kaukalon ulkopuolella Patrik Bartošákilla on hyvinkin tummia pilviä päänsä päällä, antaa hän jokaisessa pelaamassaan ottelussa joukkueelle mahdollisuuden pelata voitosta.
Myös lupaava 22-vuotias Jasper Patrikainen odottelee Bartošákin takana vuoroaan, joten maalivahtipelistä joukkueen menestyminen ei ainakaan tule jäämään kiinni.
Hyökkäyssuuntaan ja ylivoimapelissä joukkueen tärkein puolustaja on Teemu Eronen. Toiveissa olisi, että hänen takaansa löytyisi taustatukea, joka monipuolistaisi joukkueen hyökkäyspeliä. Puolustajienkin on tarvittaessa kyettävä antamaan tarkkoja avaussyöttöjä, jotta peli rullaa sujuvasti.
Kaiken loksahtaessa kohdilleen voidaan puhua mustasta hevosesta ajatellen pudotuspelejä.
Vuoden 2007 hopeamitalisti on uusien haasteiden edessä, mutta suunta on vahvasti nousujohteinen.
Viimeksi pelaamallaan kaudella 2007-2008 Tappara teki kyseenalaista historiaa onnistumalla sijoittumaan runkosarjan viimeiseksi voittamatta yhtään ainutta ottelua. Uuteen Nokia Arenaan siirtyminen antaa joukkueelle joukkueelle tarvittavaa puhtia.
Joukkueelta odotetaan Tampeella paljon, eivätkä kannattajien vaateet ole tuulesta temmattuja. Kaikki eväät jopa mestaruuteen ovat olemassa.
Tappara on onnistunut naaraamaan huippuluokan vahvistuksia.Ykkössentteriksi perinteikäs seura hankki NHL- ja KHL-kaukaloissa meritoituneen Jori Lehterän, jonka tutkapariksi ylivoimalle saapui KHL:n viime kauden maalipörssin voittanut Niko Ojamäki.
Vielä hieman kirjoittamattomia kortteja ovat ulkomaalaisvahvistukset Tyler Kelleher ja Philip Granath. Etenkin Granathin visiitti saattaa sen sijaan jäädä lyhyeksi, mikäli näyttöjä potentiaalista ei ala pian tulla.
Puolustusosaston kiekollisiksi johtopelaajiksi Tappara hankki mailataiturit Valtteri Kemiläisen ja Maksim Matushkinin. Joukkueeseen liittyi myös kanadalaispuolustaja Ben Thomas, jolla on kokemusta varsinkin AHL-kaukaloista.
Puolustuspään hankinnoissa korostuu selkeästi kiekollisten taitojen arvostus, joten mikäli uusia vahvistuksia ei enää tule, on Tapparan oman pään kamppailupelaaminen ja maalinedustan suojelu pitkälti Mikael Seppälän ja Joni Tuulolan harteilla. Veli-Matti Vittasmäki ja Casimir Jürgens vääntävät rinnalla, mutta ovat pelaajatyypiltään enempi yleispuolustajia.
Maalivahtitilanne on Tapparalla selkeä ainakin ykkösmaalivahdin osalta, sillä kultavahti Christian Heljangon asemaa ei uhkaa käytännössä mikään muu kuin loukkaantuminen. Ainakin toistaiseksi kakkosvahti on Niko Hovinen, joka pystyy tarvittaessa tuuraamaan.
Ennakkotietojen perusteella ainakin valtaosa uusista pelaajista vaikuttaa tukevan hyvin joukkueen pelitapaa, joka perustunee tiiviiseen viisikkopelaamiseen, nopeisiin rytminmuutoksiin ja laadukkaisiin erikoistilanteisiin. Tapparalaiseen tapaan pelaajilta edellytetään yhä vahvaa sitoutuneisuutta raakaan työntekoon, jonka hedelmistä joukkueella on kaiken onnistuessa erinomainen mahdollisuus päästä taas keväällä nauttimaan.
Ykkösylivoimamiehityksen täsmäaseina häärivät Ojamäki ja Kemiläinen, joten lienee sanomattakin selvää, ettei Tapparaa vastaan kannata jäähyillä.
Kokonaisuus huomioon ottaen on kuitenkin vaikea nähdä, että mikään muu joukkue olisi voittamaan tottunutta Tapparaa vahvempi kandidaatti taistossa Kanada-maljasta. Suurin kysymysmerkki löytyy penkin takaa – onko liigadebytantti Mika Tiusasesta mestaruusvalmentajaksi?
KalPan viime kausi muistetaan tietenkin ikimuistoisesta mestaruudesta. Runkosarjan kakkospaikalta pudotuspeleihin lähtenyt savolaisseura eteni lopulta vastustamattomasti Kanada-maljaan asti. Juhlat kauden jälkeen kestivät pitkään, mutta nyt krapulasta on oletettavasti selvitty.
KalPan viime kaudesta on helppo käyttää termiä nousujohteinen. Epävarmasti aloittaneet kuopiolaiset aloittivat hapuillen, mutta paransivat peliään kuin kalakukko liitoaan, eikä mestarista ollut lopulta epäselvyyttä.
Kauden jälkeen KalPan urheilujohto paukutteli henkseleitään ja juhli vuositolkulla. Tähän heillä olikin kaikki oikeudet – joukkue voitti hyvällä pelillä otteluita ja myös luotto ikuisen keskinkertaisuuden maineessa olleeseen Juha Kuuselaan tuotti kaivatun – ja ansaitun -palkinnon.
Kuuselan sopimusta ei kuitenkaan uusittu, mikä on herättänyt pulinaa Kuopion torilla.
KalPa luottaa tuttuun pelisapluunaansa. Hyökkäyspäässä erinomaisesti ja monipuolisesti liikkuva joukkue pystyy luomaan maalipaikkoja. Samalla maalinteon tukitoimet ja kyky murtautua kiekollisena ja kiekottomana maalinedustalle ovat jatkuva ja valtava ongelmakohta.
Puolustuspelissään KalPa käyttää ensijaisesti vahvaa painetta ja kuopiolaisjoukkue pyrkii nopeisiin riistoihin jo hyökkäysalueellaan. Sama teema jatkuu oman alueen puolustuspelissä, jossa KalPa mielellään ylimiehittää vastustajansa pääty- ja kulmapelissä. Tämä valinta johtaa usein kaksinkamppailuihin oman maalin edustalla. Nämä taistelut heiveröinen KalPa-puolustus liian usein häviää.
Päävalmentaja Toni Kettisellä alkaa Kuopiossa sopimuskautensa ensimmäinen vuosi. Kettisen toistaiseksi aikakautta on leimannut väljähtäneisyys. KalPa on pelannut näyttävästi ja laadukkaan näköisesti, mutta tulos on laahannut jäljessä − osin johtuen pelaajamateriaalista, osin johtuen kunnianhimon puutteesta ja osin johtuen pelitavan yksityiskohtien ongelmista.
Ari Ahosen lopetettua uransa KalPan maalivahtipeli nojaa jatkossa ennen kaikkea nuorten MM-kultamitalisti Juha Jatkolaan. Harjoituspeleissä vakuuttavasti esiintynyt veskari sopii rauhallisena ja hyvin peittävänä veräjänvartijana KalPan pelityyliin. Hän on kehittynyt entisestään ennen kaikkea fyysisesti.
KalPan puolustujat osallistuvat hyökkäyspeliin aktiivisesti ja ovat kiekollisesti taitavia. Iso ongelmakohta on edelleen oman alueen puolustuspelaaminen. Ruotsalaispuolustaja Anton Karlssonia lukuun ottamatta pakit ovat ongelmissa oman maalinedustalla eivätkä myöskään kykene katkaisemaan vastustajan hyökkäyspeliä riittävän nopeasti ja tehokkaasti.
Sekä puolutuspäässä että hyökkäyksessä kuopiolaisten kärkiosaaminen on erittäin kapea, joten varaa loukkaantumisiin ei ole.
Kokonaisuteena kuopiolaisjoukkue on jopa hieman viime kautta vahvempi, parempi ja ennen kaikkea monipuolisempi joukkue. Jääkiekko on kuitenkin mennyt vuosikymenessä eteenpäin ja valmennus on eltaantunut, joten kuopiolaisten kaudesta helppo ennustaa vaikeaa. Todennäköisesti KalPa taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista, ja ennen kaikkea maalivahtipeli ratkaisee koko kauden kohtalon.
