Viime esiintyminen SM-liigassa oli Rauman Lukolle kaksijakoinen. Syksy hyvää, mutta epäonnekasta taistelua, kevät tuskien taivalta. Raumalaisjoukkue on nyt aiempaa tasapainoisempi ja pelaajamarkkinoilla on toimittu oikein. Kokonaisuudessaan organisaatio on vahva.
Palataan vielä kerran NHL:n työsulkukauteen 2004-2005: keväällä Lukko kaatui pelisysteemin jäätymisen lisäksi myös muutamien avainpelaajien epäonnistumisiin. Leveyttä ei lopulta ollutkaan tarpeeksi, eikä ohut materiaali ei jaksanut kauden loppuun asti. Profiilimaalivahti Dwayne Rolosonin paha taantuminen aiheutti monille harmaita hiuksia, mutta heikko maalivahtipeli ei ollut ainut syy Lukon heikkoon kevääseen. Joukkue ja sen valmennus eivät yksinkertaisesti olleet vielä valmiita. Tällä kertaa tilanne on kokonaan toinen.
Lukko on onnistunut rakentamaan joukkuetta siirtomarkkinoilla loistavasti. Tärkeimpinä asiana ehdottomasti loistavan ulkomaalaisnelikon haaliminen. Kurtis McLean ja Justin Morrison lähtevät tulevaan kauteen erittäin vaarallisena duona, joskin heitä voidaan peluuttaa myös eri ketjuissa . Kaksikon peli toimii parhaimmillaan kuin ajatus sekä yhdessä että erikseen, joten tulosta on odotettavissa.
Kokeneen hyökkäyskaksikon lisäksi päävalmentaja Ari-Pekka Kovalaisella on laittaa kentälle vaikka vuoron perää jonkun Lukon nuorista hyökkääjistä. Janne Keräseltä löytyy taitoa, mutta laiturin paikalla voisi kokeilla myös kovaa laukovaa Miikka Tuomaista tai jatkuvasti kehittyvää Nico Aaltosta.
Morrisonin ja McLeanin ohella Lukon kolmas ulkomaalaishyökkääjä on Jakub Petruzalek. Hän voi pelata sekä keskellä että laidalla, mutta päässee tulevalla kaudella elementtiinsä pelatessaan laitahyökkääjänä. Vikkelä ja maaliahne hyökkääjä on kertonut itse viihtyvänsä laidalla, jolloin keskelle voidaan laittaa McLean tai AHL:sta takaisin SM-liigaan palannut Perttu Lindgren. Ilveslähtöinen keskushyökkääjä toisi Petruzalekin ketjuun kaivattua syöttötaitoa, jota joukkueessa ei muuten liiaksi ole.
Kauden alla on mahdotonta sanoa, miten ketjut muodostetaan, sillä Lukon valmennusjohto on vaihtanut palettia jatkuvasti. Lisäksi mahdollisuuksia muutoksiin on tarjolla runsaasti. Petruzalekin ja Lindgrenin vasemmalla voi aiemmin mainittujen pelaajien lisäksi hyökätä liigan alkaessa kolmas AHL-jyrä, Lauri Tukonen, joka toisi ketjuun tarpeellista suoraviivaisuutta. Myös Kim Nabb saattaa tulla kyseeseen. Kun Petruzalekista saadaan Lindgrenin avulla enemmän irti voi Lukon ykkösketjuksi nimetä oikeastaan kumman kolmikon tahansa. Morrison-McLean takoo varmasti kovia tehoja, mutta ketjun kolmas lenkki vaikuttaa kokonaisuuteen paljon.
Lukon kahden ensimmäisen ketjun suurimpia vahvuuksia ovat monipuolisuus, yhtenäisyys ja täydentävyys. Petruzalekin laitahyökkäysosaaminen antaa huomattavia variaatiomahdollisuuksia erilaisiin sommitelmiin. Kaikki kettupaitojen kärkimiehet ovat myös erinomaisia joukkuepelaajia, eikä kenenkään ego nouse toisen yläpuolelle.
Lukolla on hyökkäyksessä niin paljon leveyttä ja laadukkaita nuoria hyökkääjiä, että mahdollisten loukkaantumistenkaa takia ei joukkueen meno hidastu merkittävästi.
Maalivahti Antti Raannan edessä puolustaa laadukas kuusikko. Kokeneet Tomi Pettinen ja Nolan Pratt johtavat vankkaa alakertaa, jossa on osaamista sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Mainittu kaksikko on vaarallinen myös miesylivoimalla.
Jämerän kaksikon tueksi Lukko hankki kesällä peruspakki Mikko Kuukan Ilveksestä ja Teemu Aallon Kärpistä. Hyviä hankintoja molemmat, sillä laadukkaita suomalaisia liigatason puolustajia on todella vähän. Aallon lyöntilaukaus on tunnettu ympäri maan ja Kovalainen käyttääkin varmastia oikealta laukovaa puolustajaa ylivoimalla viivassa. Aallosta odotetaankin liideriä etenkin Lukon ylivoimapeliin, jonka potentiaali hyökkääjien osalta on tiedossa. Luvassa runsaasti maaleja YV:lla.
Puolustuksen kärkinelikon takana Lukolla kyttää ryhmä haastajia. Otto Honkaheimon ja Harri Tikkasen kanssa pelipaikoista taistelevat nuori Juha-Petteri Purolinna sekä Anssi Rantanen, joka on yksi SM-liigan riveimmistä. Lisäksi Lukolla on junnuikäinen Tony Vidgren, joten leveyttä ja kilpailua pelipaikoista riittää.
Kaiken kaikkiaan Lukon puolustus on hyvä sekoitus kiekollista taitoa, rauhallista peruspuolustamista ja tarvittavaa kovuutta. Syvyyttä leveydessä on niin paljon, että loukkaantumisiinkin voisi sanoa varaa olevan. Kokeneen kärkikaksikon liike ja peli-ilme määrittelevät Lukon koko puolustuspelaamisen suunnan.
Miika Wiikmanin lähdettyä Ilvekseen kauden alla hankki Lukko veräjänsä suulle Mika Norosen. Tämä ei kuitenkaan tullut toimeen valmentaja Kovalaisen kanssa ja sai lähteä ovet paukkuen. Näin ollen Lukko lähtee kauteen maalivahtikaksikolla Antti Raanta-Jere Ringbom. Ei ole mitään epäselvyyttä siitä, kumpi on ykkösvahti: Raanta tulee pelaamaan lähes kaikki ottelut nuoren Ringbomin imiessä vaikutteita. Valmennusjohdon luottamus Raantaan ei kuitenkaan ole mitään taikauskoa, sillä mies tulee alkavalla kaudella nousemaan valtakunnan maalivahtieliittiin.
Lukko kaatui Hitosen alaisuudessa myös hyökkäyspään tehottomuuteen. Oma pää ei pysynyt missään nimessä alkuunkaan kasassa, mutta myös maalinteko ontui. Tulevalla kaudella tätä ongelmaa tuskin on. Puolustuspäässä suurin haaste sen sijaan on puolustajien ja maalivahdin yhteistyökyky. Lukossa on nähty, kuinka luottamuksen puute on tehnyt hyvästäkin maalivahdista täyden seulan. Raannan yllä suurin leijuva kysymysmerkki onkin se, miten hän saa alusta alkaen kokeneen puolustuksen järkkymättömän luoton itseensä. Kauden alku on tärkeä.
Kahden terävimmän hyökkäysketjun jälkeen Lukolla on heittää kaukaloon nippu nuoria, nopeita ja nälkäisiä hyökkääjiä. Ilveksestä tullut paluumuuttaja Jarkko Kauvosaari on hyvä kolmossentteri ja lisää varsinkin hyvällä laukauksellaan kettupaitojen hyökkäysvoimaa. Urallaan noususuhdanteessa oleva Juhani Jasu pelaa Kauvosaaren tapaan loistavasti kentän molempiin suuntiin ja laitahyökkääjää voidaankin peluuttaa myös esimerkiksi nelosketjun keskellä.
Laidoilla on luvassa ahkeraa pelaajakiertoa, sillä pelipaikkoja on rajattu määrä ja pelaajia enemmän kuin tarpeeksi. Osa pelaajista saa varmasti komennuksen KooKoon riveihin, mutta ainakin voimahyökkääjä Teemu Nurmi on mitä luultavimmin paikkansa ylhäällä varmistanut.
Lukon valmennusporras osaa pitää itsensä sopivassa määrin poissa valokeilasta, eikä johtamistaidoissa ole kyseenalaistamista. Kovalainen määrää pitkälti pelin kulun, mutta saa varmasti mielipiteitä ja tukea apuvalmentajiltaan. Hän myös kunnioittaa muuta valmennustiimiä ja on aina valmis kuuntelemaan myös pelaajiaan.
Lukon kannalta suurin paine ja kritiikki ei tule median, vaan fanien puolelta. Pikkukaupungin kirous on todella pienet piirit ja kärkäs kannattajakunta. Raumalla osataan nauttia menestyksestä, mutta sitä myös odotetaan ja tappion koittaessa helvetti on irti. Puukkoa saa tällöin kaivella selästä torilla, jos pelaaja tai valmentaja sinne sattuu hävityn pelin jälkeen eksymään. Lukolla on voitettavana vastustajan lisäksi kotiyleisö, joka tarvittaessa kyllä palkitsee gladiaattorinsa.
ARVIO:
Joukkue ei fyysisen kesäharjoittelunsa vuoksi pysty välttämättä parhaimpaansa runkosarjan alussa, mutta se ei välttämättä ole vain huono asia. Laaja materiaali menee hukkaan Kovalaisen metodien kanssa, mutta asetelmat riittävät silti kolmen parhaan joukkoon.
Koskas on pitsiturnaus?
Kävin katsastamassa Raumalla Lukon harjoituksia. Silmiin pisti mm. seuraavat asiat:
– pelaajat kävivät jäällä ainoastaan harjoittelemassa rangaistuslaukauksia. (näissä parhaiten onnistui McLean.)
– suurimman osan ajasta pelaajat nostivat aironia salilla tai pelasivat pukuhuoneessa tuppea.
– yhteishenki tuntui olevan katossa, hauskana kepposena veteraanipelaajat virtsasivat rookie Vigrenin juomapulloon! Vitsikästä!