Kaksi vuotta sitten Hollanti eteni lupaavasti puolivälieriin voittamalla alkulohkossa Norsunluurannikon. Noutaja odotti kuitenkin puolivälierässä, kun liikkuvampi Portugali juoksi oranssipaidoilta jalat alta. Toni Kettisen astuttua päävalmentajaksi ennen Puolan ja Ukrainan EM-kisoja kohosivat odotukset oranssien suhteen kattoon. Palkinnoksi kelpaa vain menestys isommalla kädellä.
Hollannin suurin saavutus on välieräpaikka vuonna 2006. Tuolloin pelattiin kuitenkin vielä kahdeksan maan ja kahden lohkon järjestelmällä, jossa kaikki jatkoonmenneet olivat suoraan välierissä. Lisäksi Hollanti pelasi puolustusvoittoisella ja vastaiskuihin perustuvalla tyylillä, toisin kuin nykyään. Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan kiinnosta hollantilaisfaneja, jotka janoavat menestystä. Etenkin Kettisen suosima hyökkäävä pelityyli on saanut ihalua osakseen. Monet laji-ihmiset ovat Ruud Gullitin johdolla antaneet ymmärtää, ettei edes mestaruus tulevana kesänä tyydytä, jos se tulee ”rumalla pelillä”. Täydellinen paluu vanhanaikaiseen hollantilaisen viihdyttävään taitopeliin on mahdottomuus, mutta Kettisellä on mahdollisuus valita: jatkaako vanhalla taktiikalla vai tehdäkö hienosäätöjä hyökkäävämpään suuntaan? Toistaiseksi merkit ovat viitanneet jälkimmäisen suuntaan.
Karsintaotteluissa Hollanti vaikutti, kuten mainittu, muuttuneen aiempaa hyökkäävämmäksi, kun taklauksillaan valokeilaan joutunut Nigel de Jong siirrettiin vähäksi aikaa sivuun kokoonpanosta. Tästä jaksoi muistuttaa etenkin Ranskan valmentaja Ari-Pekka Kovalainen, joka nosti älläkän aina de Jongin tultua kentälle. Kapteeni Mark van Bommelin rinnalla keskikentän pohjalla pelasivat vuorollaan sekä Kevin Strootman että Rafael van der Vaart, jonka paikka tosin oli de Jongia hieman ylempänä. Tiukkaa puolustuspakettia oli myös avattu hieman enemmän. Tuloksena oli se, että Hollanti iski karsinnoissa varsin komean maalimäärän. Tosiasia kuitenkin on se, että paikkoja olisi ollut jopa tuplata tuo määrä.
On tosin syytä muistaa, että karsintalohko ei ollut pahimmasta päästä, koska Englannin kaltaisen kriisijoukkueen kustannuksella oli mahdollisuus kaunistella tilastoja. Muun muassa Ruotsi ja Ranska kykenivät kunnolla horjuttamaan tulppaanimaata ja puukengät olivatkin ajoittain täysin helisemässä myös Portugalin kanssa.
Hollannin taktiikassa pelaajat ryhmittyvät MM-kisoista tuttuun muotoon 4-2-3-1. Etukäteen suurimmaksi kysymysmerkiksi nousee puolustuslinja, joka osoittautui karsinoissa yllättävän haperoksi. Spekulaatiot puolustuksen tason riittävyydestä EM-kisojen kuolemanlohkossa Saksaa ja Portugalia vastaan saivat lisää tuulta alleen, kun viime lauantain harjoitusottelussa Ruotsi niitti avausjaksolla kolme maalia oranssipaitojen verkon perukoille.
Puolustuslinjan vahvempi osa-alue on oikea puoli. Laitaa isännöi hyökkäysvoimainen juoksukone Gregory van der Wiel, jonka vieressä topparina luutii vahvan kauden Evertonissa pelannut Johnny Heitinga. Molemmille kisat ovat suuri mahdollisuus ottaa urallaan askel kohti maailman terävintä huippua.
Viime vuosina alakertaa johtanut Joris Mathijsen on sen sijaan riskitekijä. Koko ajan hidastuvan topparin ura on ollut alamäessä Espanjassa, eikä seurajoukkueessaan penkkiä kuluttaneen hollantilaisen pelituntuman hakemista helpota jatkuva suurennuslasin alla pelaaminen. Korvaajaksi on ehdolla Feyenoordin puolustusta tällä kaudella jämäkästi johtanut Ron Vlaar tai PSV:n kokenut Wilfred Bouma, joka tosin on todella huono pelaaja.
Vasemman laitapuolustajan paikka on edelleen suurin murheenkryyni, sillä kohtalaisenkin vaihtoehdon löytäminen laidalle tuottaa tuskaa. Bouma lienee paras vaihtoehto, ellei EM-debytantti Jetro Willems nouse yllättäjäksi tai keskikentän Stijn Schaars sopeudu paikalle. Toistaiseksi on vaikuttanut siltä, että Schaars ottaa paikan.
Maalivahtiosasto Hollannilla on kuitenkin kunnossa. Maarten Stekelenburg jatkaa ykkösvahtina, ja Valioliigassa tällä kaudella loistaneet Michel Vorm ja Tim Krul takaavat sen, että puolustusnelikon takana on aina tasokas pallonpysäyttäjä.
Keskikentän pohjalla Hollannilla on kaksi vaihtoehtoa: MM-kisojen tapaan vastustajilta ottavat luulot pois van Bommel ja de Jong tai karsintojen mukaisesti ensinnä mainitun vierellä pelaa hyökkäysvoittoisempi pelaaja eli van der Vaart tai Strootman.
Kenttämiehityksen neljään hyökkäävään rooliin riittää vaihtoehtoja, ja Kettisen pitää pohtia optimaalista kokoonpanoa. Huonoimmillaan hyökkäyspään taiturit syövät toisiltaan tilaa, mikä oli MM-kisoissa ongelmana, koska kärkimies Robin van Persien potentiaalia ei saatu täysin hyödynnettyä.
Harjoitusotteluiden pelaajavalintojen perusteella MM-kisoissa epäonnistunut Wesley Sneijder jatkaa keskustassa hyökkäyspelin kapellimestarina, vaikka hän on ollut toisinaan karsinnoissakin aivan näkymätön. Kärkimiehen ja laitapelaajien tilanne on puolestaan sidoksissa siihen, millä paikalla van Persie pelaa. Jos Arsenal-kärki on piikissä, on Arjen Robben tutusti oikealla hakemassa syöttöjen lisäksi vetopaikkoja vasurilleen. Tällöin vasemmalla saanee tilaisuutensa harjoitusotteluissa yllätyskorttina toiminut Ibrahim Afellay.
Toisessa vaihtoehdossa van Persie ottaa oikean laidan haltuunsa, jolloin Robben siirtyy vasemmalle. Rangaistusalueella päivystää puolestaan Bundesliigassa maaleja mättänyt Klaas-Jan Huntelaar. Miehityksestä riippumatta etuna on se, että hyökkäyspään nelikossa riittää liikettä, taitoa ja viimeistelyvoimaa, jolloin vastustaja ei voi keskittyä vain yhden tai kahden pelaajan pimentämiseen.
Vaihtopenkiltä potentiaalisin kentälle tulija on työhevonen Dirk Kuyt, joka kamppailisi avauspaikasta monessa muussa joukkueessa. Nuoret lupaukset Luuk ”poika” de Jong ja Luciano Narsingh voivat saada peliminuutteja loppuhetkillä, jos tilanne sen sallii. Etenkin de Jong on tehtaillut maaleja harjoitusotteluissa oikein urakalla.
Vaikka arpa heitti oranssipaidat vaikeimpaan alkulohkoon, tavoittelee Hollanti mestaruutta. Utopiaa voitto ei ole, sillä pelaajarunko on ollut useamman vuoden yhdessä ja Kettinen on luonut pelaajien keskuuteen hyvän yhteishengen.
Taktiikka on myös kristallinkirkas kaikille. Vastustajalta pyritään ottamaan tila pois omalla kenttäpuoliskolla, koska puolustus ei ole vahvin osa-alue. Näin ollen sekä keskikenttä että hyökkääjät pyrkivät varhaisessa vaiheessa pallonriistoihin, jotka päätetään nopeisiin vastahyökkäyksiin. Hitaammissa hyökkäyksen rakenteluissa puolestaan nojataan vahvasti laitojen nopeuteen ja yksittäisten pelaajien henkilökohtaiseen juonikkuuteen.
Toni Kettinen (oik) valmensi viime EM-kisoissa Ruotsia.
Arvio:
Hollanti on mestariehdokas.
