Syksy 2004 muistetaan Raumalla hyvin positiivisestä taisteluilmeestä ja niukoista voittomaalikilpailutappioista. Kevät 2005 muistetaan vielä paremmin – muista syistä. Syksyllä Lukon paketti oli melko hyvin kasassa, vaikkei voittoja tullutkaan. Ilme oli kuitenkin positiivinen ja raikas. Keväällä monesta tuntui, että huono tuuri oli lannistanut joukkueen ja valmennuksen. Pudotuspeleihin ei lopulta ollut mitään asiaa – sijoitus oli sarjan viimeinen.
Päävalmentaja Mikael Hitonen piti kiinni pelikirjastaan rystyset punaisena ja katseli sivusta kun kokenut ja lukuisilla NHL-tähdillä vahvistettu joukkue hävisi otteluita karmein numeroin runkosarjan vanhetesa. Pienet vastoinkäymiset ajoivat joukkueen täyteen paniikkiin, eikä pakotietä ollut. Toki kevään notkahdukseen on monia muitakin syitä, mutta varsinkin Hitosen johtamiskyvyn ja ryhmän henkisen tilan tasapainottamisen puute näkyivät kauas. Hitosen olisi pitänyt paremmin reagoida peliin. Pelaajat eivät myöskään pystynyeet reagoimaan vastuksen kovetessa kevään mittaan. Tuolloin hieman kokematon Hitonen ei yksinkertaisesti ollut oikea mies valmentamaan paperilla loistokasta raumalaisjoukkuetta.
Rauman Lukko 2010-2011 on hyvin valmentajansa näköinen nippu pelaajia. Pelaajamateriaali on nykystandardeilla yllättävän samankaltainen kuin viisi vuotta sitten, mutta valmennusjohdon ja pelaajien suhde on parempi. Koko organisaation kyky reagoida muutoksiin ratkaisee pitkälti seuran menestyksen – jälleen.
Organisaatio on jo osaltaan tehnyt hyviä ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Pelaajamateriaali on edelleen leveä, mutta kokonaisuutena rakennettu paremmin. Ulkomaalaisedustus on liigan vahvin ja monipuolisin. Jakub Petruzalek voi tarvittaessa pelata joko laidalla tai keskellä. Todennäköinen pelipaikka on kuitenkin laitahyökkääjä. Tällöin keskushyökkääjänä ykkösketjussa viilettää taitava paluumuuttaja, Perttu Lindgren. Mutta minkälaista jääkiekko peluuttaa Ari-Pekka Kovalainen?
Kovalaisen kiekko on syksyn harjoituspeleissä antanut osviittaa siitä, miten Lukon kevät 2005 olisi pitänyt pelata – harjoitusmetodeja myöten. Hyökkäyspeli kulkee kuin juna eteenpäin, maaleja syntyy ja kemiat toimivat. Kovalainen on panostanut etenkin voimaharjoitteluun, joten joukkue on sekä taitava että fyysinen. Paljon joukkueen tasosta kertoo se, että heikoin lenkki on maalivahtipeli, joka sekin on erittäin laadukasta. Nimettömän tuntuisen maalivahtikaksikon ei kannata antaa hämätä – Antti Raanta tulee nousemaan liigan eliittiin tulevalla kaudella.
Kovalaisen käsissä on joukkueen nousu ja tuho. Joukkue pelaa pidetyn valmentajan edessä uskollisena ja tottelee käskyjä orjallisesti (tästä on useita todisteita Kovalaisen aiemmilta kausilta), joten menestys on tälläkin kaudella täysin päävalmentajan käsien ulottuvilla – kunhan ketut eivät luiki jälleen koloihinsa keväällä.
