Viime SM-liigakauden päätteeksi kultaa voittaneen JYPin muutokset on pystytty ainakin näennäisesti korvaamaan. Tältä pohjalta olisi perusteltua arvioida joukkue edelleen yhdeksi mitalisuosikeista. Mutta ovatko tapahtuneet muutokset kuitenkin ratkaisevia?
Jos ei olisi huippuanalyytikko, voisi pelkästään todeta, että JYPissä ei ole muuttunut keväästä 2008 juuri mikään. Eikä suuria laadullisia muutoksia todellisuudessa olekaan, kunhan ei puhuta puolustuksesta. Pihlman vaihtui Pihlströmiin. Pekka Tuokkola on kasvanut selkeäksi ykkösmaalivahdiksi Sinuhe Wallinheimon lopetettua. Uutena miehenä luukkua avaamaan hankittiin Joni Myllykoski Tanskan pääsarjassa pelaavasta Herning IK:sta. Jarkko Immonen lähti, mutta uusi ykkösentteri Eric Perrin on mahdollisesti vieläkin laadukkaampi. Valmennuspuolella Stanley Cup-voittaja Arto Ahvenainen korvaa Ilkka Niemisen…ei mitään mullistavaa? Todelliset ongelmat löytyvät kuitenkin, kuten sanottu, puolustuksesta.
JYPin kultakevät jätti monella tapaa hyvän maun, etenkin kun joukkuetta pidettiin altavastaajana lähes joka vaiheessa kautta. Kultamitali oli luonnollisesti erinomainen saavutus, mutta nyt yllättäjän asema on poissa ja ainakaan enää JYPiä ei aliarvioida. Joukkueen runko on periaatteessa säilynyt hyvin kasassa viimeiset kolme vuotta, mutta tämä voi olla huonokin asia. Onko nälkää jäljellä? Kärsiikö organisaatio mestaruuskrapulasta? Pelilliset seikat ovat toki hallinnassa liki jokaisella joukkueen palasella, mutta silti JYPiä voidaan pitää kysymysmerkkinä.
Pyörää ei edelleenkään ole lähdetty keksimään uudestaan, vaan hurrikaanipaidat luottavat totutusti tiukkaan viisikkopelaamiseen ja koviin vastaiskuihin. Pelaaminen ei aina ole kaunista, mutta sillä ei ole väliä, jos kannu jää Jyväskylään. Tuloksellista JYP:n peli on ollut, mikä lienee ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä ammattilaisurheilussa.
Uhkakuvista huolimatta joukkue lähtee kauteen varsin hyvällä maalintekoarsenaalilla. Etenkin sentteriosasto on luotettava. Perrinille taustatukea antavat Juha-Pekka Hytönen ja Miika Lahti ovat hyviä yleispelaajia, mutta osaavat ennen kaikkea myös maalinteon. JYP on perinteisesti pelannut melko fyysisesti, joten loukkaantumisriskit ovat kuitenkin olemassa.
Etenkin monipuolisen Hytösen läsnäolo joukkueessa näkyy joka osa-alueella. Odotettavasti joukkueensa kapteenina toimiva peluri on nimenomaan kokonaisvaltaisesti JYPin tärkein yksittäinen hyökkääjä. Erikoistilannepelaamien on tämän päivän SM-liigassa ratkaisevassa osassa. Hytönen on sekä yli- että alivoimatilanteiden erikoismies. Hänen ansioistaan JYP saa jalkeille kaksi hyvää ylivoimakentällistä. Lisäksi Hytönen pystyy pelaamaan melko paineettomassa tilassa Perrinin ottaessa päävastuun pisteiden tekemisestä. Kärkisenttereiden terveenä pysyminen on kuitenkin oleellista JYP:n menestyksen kannalta.
Laituriosastolla sen sijaan näyttää heikommalta. Osaamista löytyy jo tuttuun tapaan moniin erilaisiin rooleihin, mutta kärki on hieman kapea. Jani Tuppurainen tuo kuitenkin maalintekovoimaa ykkösketjuun, jota voidaan pitää Jokereiden vastaavan ohella jopa liigan kovimpana. Jonne Virtanen, Ossi Louhivaara sekä kultakauden sankari Jari Jääskeläinen ovat hyviä työmiehiä, mutta kokonaisuutena joukkueen hyökkäysmateriaali laidoilla on kärkeä lukuunottamatta hieman kapean oloinen. Ykkösketjun on tehtävä tulosta.
Alakerrassa on tapahtunut suuria muutoksia. Vuoden 2007-2008 joukkueesta on mukana ainoastaan Kalle Kaijomaa. Vaikka JYPillä on heittää kehiin seitsemän liigatason pakkia sekä Matti Koistinen, voidaan todeta, että materiaali on pakkien osalta jopa koko liigan huonoin. Mestaruusvuonna JYP todellisuudessa rakensi kivajalkansa juuri puolustuksen varaan. Nyt tuo kivijalka on poissa. Positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että leveyttä riittää ja kaikki ovat periaattessa korvattavissa. Puolustus on tasainen, mutta tasapaksu.
Mielenkiintoinen superlupaus Sami Vatanen saattaa kuitenkin tehdä kovia tehoja hyökkäyspäässä erinomaisen luistelunsa ansiosta. Lisäksi nuoren miehen itseluottamus on sitä luokkaa, että miehellä on varmasti loistava tulevaisuus edessä.
Positiivista on myös se, että Olli Malmivaara pystyy osaltaan auttamaan joukkuetta kovuudellaan. Isokokoisella puolustajalla on myös kova laukaus. Malmivaaran leveillä harteilla lepääkin suuri vastuu JYPin puolustuksessa. Vastuuta on pystyttävä kantamaan.
Kuten hyökkäyksessä, myös alakerrassa kärkiosaaminen on kuitenkin kapeaa. JYPin menestyksen kannalta toivottavaa olisi, että Mikko Viitanen löytäisi hyvän pelivireen. Tämä toisi oivallisen lisän pakiston fyysiseen peliin, sillä jo pelkästään ison kokonsa vuoksi Viitanen toimii Malmivaaran ohella hyvänä pelotteena maalin edustalla.
Ykkösmaalivahdin paikka kuuluu normaalitilanteessa Pekka Tuokkolalle. Maalivahtiosastolla JYPillä ei ongelmia ole, sillä Tuokkola on kasvanut kelpo ykkösvahdiksi SM-liigaan. Kakkosmaalivahti Joni Myllykoski on kelpo kirittäjä, joka saattaa saada myös torjuntavastuuta kauden aikana.
Merkittävien prinsiippien valossa on siis vaikeaa povata JYPiä tällä kertaa korkealle. Joukkue ei enää pysty yllättämään ketään ja puolustuspeli on aivan eri tasolla kuin viimeksi. Mikäli kuitenkin Arto Ahvenainen on onnistunut kehittämään uusia temppuja, eikä lähde toistamaan liiaksi aiempaa, on joukkueella mahdollisuutensa. Ahvenaisen avaimet ovat kuitenkin perus JYPiläiset: vahva perussuoritustaso ja joukkueen yhtenäisyys tuovat pisteitä runkosarjassa. Jyväskyläläiseura teki oikean ratkaisun palkatessaan Ahvenaisen: juuri näitä arvoja hän edustaa.
Alkukausi on tärkeä siinä mielessä, että hyvällä lähdöllä rivipelaajatkin saavat onnistumisen tunteita ja joukkue kokonaisuudessaan uskottavuutta. Sekä Perrinillä että Pihlströmillä on varmasti paineita kuorman kantamisesta, mutta se takuulla on helpompaa, jos joukkue on hyvässä tasapainossa ja vastuunkantajia löytyy enemmänkin.
Loukkaantumiset voivat keikauttaa asioita, mutta niillä pyörittely on sikäli turhaa, että niitä ei voi ennustaa etukäteen. Ilman pahoja sumia JYP tulee joka tapauksessa taistelemaan pudotuspelipaikasta. Mikäli tämä onnistuu, voidaan Jyväskylässäkin hiljalleen alkaa puhua menestymisen kulttuurista. Kaksi mitalia peräjälkeen olisi pienellä seuralla loistava saavutus.
ARVIO: Hyvä roolitus ja selkeä pelikirja pitävät jyväskyläläiset playoff-taistelussa. Edellinen mestaruus saattaa olla voimavara tai rasite.
