SM-liigassa ensiesiintymisensä tulevalla kaudella tekevän KalPan pelaajisto ei kokemuksella tai suurilla tähdillä pullistele. Joukkueella onkin varovaiset tavoitteet runkosarjan osalta. Koska nuorten pelaajien pitää vielä opetella tavoille, joukkueen hitsautuminen vienee aikaa. Onko kausi 2010–2011 Kuopiossa vielä oppirahojen maksamisen aikaa?
Kuopiolaisten suurimpana profiilihankintana voidaan pitää valmentaja Juha Kuuselan pestaamisesta penkin taakse. Kuusela on nuorten pelaajien valmentajana parhaimmillaan loistava. Se, ettei pelaajarintamalla isoja uutuusnimiä nähdä, kertoo joko luotosta tai sen puutteesta joukkueen iskukykyyn.
Joukkueen kokemattomuuden vuoksi Juha Kuuselan suojatit ovat haastavan tilanteen edessä. Kotiseuduilleen palannut Janne Laakkonen tuo kuitenkin leveyttä ja taitoa kasvattajaseuransa riveihin. Muualta tulleista uusista hankinnoista varsinkin Sakari Salminen ja Peter Ölvecky omaavat potentiaalia ottaa kiekollista roolia joukkueessa.
Lähes kaikille uusille pelaajille tehtiin suoraan kahden vuoden sopimukset. Tämä saattaa kertoa siitä, että tuloksia ei välttämättä odoteta tulevan vielä tulevalla kaudella, vaan pelaajien odotetaan kehittyvän kukoistukseensa vasta seuraavaksi kaudeksi.
Uusien hankintojen jalostuessa aktiivisen ja kiekollisen kuopiolaiskiekon työstäjiksi seurassa odotetaan taas uusien junioreiden lyövän läpi Kuuselan alaisuudessa. Yksi heistä voisi kenties olla pelimiehen oireita harjoitusotteluissa väläytellyt, kiekollisesti potentiaalinen Tommi Jokinen.
Nuoruutta, potentiaalia ja intoa seurasta löytyy yllin kyllin. Kuopiolaiskannattajat toivovat, että hieman päälle parikymppiset pelurit nousisivat isompiin rooleihin kasvattajaseurassaan. Mihin asti seurassa riittää kärsivällisyyttä?
Joonas Riekkiselle ja Jaakko Rissaselle tarjotaan täksi kaudeksi alempien ketjujen keskushyökkääjän vastuullista roolia, joihin nuorilla savolaisilla eväitä riittäisi, mutta vaihdelaatikosta pitää löytyä vielä se yksi pykälä tason nostamiseksi. Samaa toivotaan esimerkiksi hyvän rannelaukauksen omaavalta Timo Salolta ja kovaa työtä joka vaihdossa tekevältä Toni Hyväriseltä.
Uusien hankintojen lisäksi kilpipaitojen tukipilareina jatkavat tutut miehet. Hyvän harjoituskauden pelanneet hyökkääjät Tommi Miettinen, sekä Kalle Kerman ovat joukkueen ehdottomia tukipilareita yhdessä Tuomas Kiiskisen ja ylivoiman erikoismiehen Adam Masuhrin kanssa. Kärki on kuitenkin kapea ja loukkaantumisia pelätään Kuopiossa kuin ruttoa.
Masuhrin lisäksi ylivoiman viivapelotteeksi on tarjolla hirmuisen lämärin omistava, yhdysvaltalainen Ryan Lannon. Vaihtoehtoisesti voi viivalta pyssyttää myös lahtelaiskiekkoilun kasvatti Henri Laurila tai Jokereista siirtynyt Marko Kauppinen. Valmennuksen positiivinen ongelma on se, etteivät kaikki voi pelata ylivoimaa. Varmuutta takalinjoille tuovat tuttuun tapaan Jussi Timonen sekä Janne Jalasvaara, joistakuitenkin kummallakin on varaa vielä nostaa tasoaan. Vielä nuori Joonas Lehtivuori tuo luisteluvoimaa KalPan erinomaiseen puolustukseen. Joukkueen alakerta onkin yksi liigan laadukkaimmista kokonaisuuksista.
Maalivahtien taistossa sävelet eivät ole välttämättä niin selvät kuin voisi kuvitella. Ari Ahonen aloittaa ykkösvahtina, mutta kakkosvahti Aleksis Ahlqvist pystyy tarvittaessa pelaamaan pitkiäkin jaksoja. Yhdessä he muodostavat melko tasavahvan ja kokonaisuudessaan laadukkaan maalivahtikaksikon. Joukkueen muussakin rakennuksessa näkyy Juha Kuuselan visio: hänen tullessa valmennusryhmään oli joukkue kevytrakenteinen ja hieman hennon oloinen. Tämän jälkeen seura hankki Lannonin, Laurilan sekä Ölveckyn. Enää kuopiolaisten nenille ei hypitä. ”Vanhoista pelaajista” Masuhr ja Timonen edustavat taklkausvoimaa. Tällä hetkellä joukkue näyttäisi olevan tasapainoisesti rakennettu. Kuusela on onnistunut tilkitsemään veneensä vuotavat kohdat sekä pelitavan että materiaalin osalta.
Joukkue on nuori ja kokematon. Intoa ja motivaatiota riittää, mutta kannattajien odotukset hyvien harjoitusotteluiden jälkeen ovat saattaneet nousta liiankin korkeiksi. Kuopion kiekkobuumi voi jopa kääntyä joukkueen haitaksi. Runkosarjasta ennakoidaan edelliskaudesta poiketen todella tasaista, joten kotiedun saavuttaminen pudotuspeleihin olisi nuorelta kuopiolaisjoukkueelta kova saavutus.
Pudotuspelipaikkakin edellyttää hankintojen onnistumista ja pahempien loukkaantumissumien välttämistä. Kauden mittaan muutamilta uusilta hankinnoilta kysytään kestävyyttä ja kuntopohjan riittävyyttä. Nähtäväksi jää, miten pelaajat pystyvät toteuttamaan Kuuselan pelitapaa läpi pitkän kauden (ks. Kuuselan haastattelu blogimme ”haastattelut”-osiossa).
Koska monien pelaajien odotetaan olevan parhaimmillaan vasta seuraavalla kaudella, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kausi 2010–2011 olisi Niiralan montussa eräänlainen välivuosi. Valmennusjohdolla on tietysti omat tavoitteensa, eikä kokenut Kuusela tunnetusti välivuosia tunnusta. Lisäksi KalPalla on tietynlainen yllätyskortti hihassaan: valtakunnan modernein pelikirja yhdistettynä nuoreen ja liikkuvaan pelaajistoon saattaa olla kullanarvoinen kombinaatio.
On kuitenkin syytä muistaa tosiasiat: KalPa ja Juha Kuusela eivät ole, yhdessä tai erikseen, koskaan voittaneet mitään missään. Historia ei puolla joukkueen pelaavan kirkkaimmista mitaleista tälläkään kaudella. Kannattajien nälkä on yhdessä kesässä kasvanut uusiin sfääreihin, eivätkä odotusarvot ympäristössävälttämättä pysyttele aina realismin raamien sisäpuolella tulevaisuudessakaan. Ainakaan tilanteessa, jossa KalPa ottaa pari voittoa heti kauden alussa.
Juha Kuusela kertoi joukkueen tähtäävän kotietuun playoffeissa. Tästä on kuulemma hyvä jatkaa kohti tavoitetta, joka on Suomen mestaruus. Kuuselan sanoissa piilee viisaus, sillä ainoastaan kerran SM-liigan historiassa on mestaruuteen noussut joukkue, joka on aloittanut pudotuspelinsä vieraissa. Tämä tapahtui kaudella 2004-2005, kun Jokerit voitti kultaa. Monien palasten täytyy kevätauringon kimaltaessa loksahtaa tässä tapauksessa kohdallaan niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella.
KalPan potentiaali ei välttämättä vielä näy heti syyssateilla. Ehkäpä sitten, kun toriremontin pöly on laskeutunut ja Puijolla päästään jo hiihtämään, kuopiolaiset kiekkokuluttajat ovat viisaampia tulevan kauden menestysodotusten suhteen.
Pari asiaa on myös syytä pitää mielessä. Vaikka etenkään joukkueen hyökkäyksessä ei nimimiehiä vilise ja valmentaja on myöntänyt, että moni pelaaja lienee parhaimmillaan vasta tulevaisuudessa, Niiralan kaukalossa nähtäneen kotijoukkueelta kuitenkin viihdyttävää ja kiekollista peliä. Yliaktiivinen pelityyli ja mitalien kiillon näkeminen ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita Kuopiossa, omaksi parhaaksi, ei saa pitää kiveen kirjoitettuina asioina.
ARVIO: Realismiin ja maltillisiin tavoitteisiin pohjaten voidaan todeta, että KalPalle ei ehkä sittenkään tule välivuotta. Sami Kapasen tyylisen liiderin puuttuminen puraisee kuopiolaisia pahasti, mutta joukkue jyrää kuitenkin pudotuspeleihin. Kokemuksen puuttuminen näkyy erityisesti kauden alussa. Esittää silti harjoitusotteluista tuttuja vahvoja otteita ja on paremmassa lennossa keväällä kuin syksyllä.
