Ässien ensiesiintyminen SM-liigassa voi päättyä miten tahansa. Valmista reseptiä ei ole olemassa, vaan Porissa opetellaan liigakiekon makuun. Varmaa on ainoastaan se, että ilme on tuore.
Kauden alla päävalmentaja Mikael Hitonen yhdessä Ässien johdon kanssa päättivät etsiä joukkueeseen paljon töitä tekeviä ja urheilullisia pelaajia. Lisäksi joukkueen runkona piti toimia omat kasvatit, joita pyrittiin kehittämään. Pyrkimyksissä onnistuttiin vain osittain, mutta kuitenkin alkavan kauden Ässät on melko luisteluvoimainen joukkue, jossa pelaa myös monta porilaista.
Tätä heijastaa myös joukkueen ulkopuolelle jätetyt pelaajat. Koeajalla ollut potentiaalinen kaksikko Tomas Zaborsky-Patrick Yetman jätettiin ilman sopimusta, koska he olivat Hitosen mielestä ”mikkihiiriä” eivätkä ”selviytyneet raskaan nesteytysjakson annista”. Todellisuus voi olla mitä tahansa, mutta harjoitusottelut ovat joka tapauksessa osoittaneet taistelutahdon riittävän.
|
|
Zaborskyn ja Yetmanin mukana lähti kuitenkin suuri määrä tehoja ja ratkaisuvarmuutta. Ässät pyrkikin hakemaan nopeasti uusia, fyysisempiä ja paremmin viinaa kestäviä korvaajia lähinnä Pohjois-Amerikan suunnalta, sillä myöskään kroatialainen Borna Rendulic ei haasteista selvinnyt. Adam Miller osoittaui kuitenkin flopiksi hänkin ja näin ollen Ässät lähtee kauteen kotimaisella hyökkäyskalustolla. Tähtipelaajia ei joukossa ole ja ratkaisupotentiaali on vähäistä. Ässät piti verkot vesillä kauden alkuun saakka, mutta haaviin ei tarttunut ketään.
Ässien maalivahtiosasto oli sentään valmis jo melko aikaisessa vaiheessa. Ykkösvahdin paikka on selvästi Eero Kilpeläisellä. Kilpeläinen on pelannut ajoittain todella mallikkaasti, mutta häntä on kiusannut hienoinen ailahtelevaisuus. Selkeänä ykkösvahtina Kilpeläisen täytyy pystyä aiempaa tasaisempiin suorituksiin. Kakkosvahtina toimii Niklas Kekki. Kolmas vaihtoehto on viime kauden nuorten SM-liigan parhaaksi maalivahdiksi valittu Juha Järvenpää.
Puolustus muodostui jo kesällä hyökkäyskalustoon nähden hyväksi, kun joukkueen paras puolustaja Ryan Caldwell saapui Saksasta ja myös Kristian Kudroc kiinnitettiin useammaksi vuodeksi Ässiin. Ville Uusitalo on kehittynyt hyväksi liigatason ylivoimapuolustajaksi.
Tero Määttä, Jesse Jyrkkiö sekä Tapio Sammalkangas ovat myös osoittaneet olevansa liigatasoa harjoitusotteluissa. Kun joukkueeseen vielä hankittiin kovaa laukova Juho Mielonen ja taustalta on tulossa nuoret Miko Malkamäki ja Miro Rahkola, on Ässillä kasassa tasapainoinen puolustuspaketti.
Laajan materiaalin ansiosta Ässillä on lukumääräisesti tavallista enemmän liigatasolle päteviä puolustajia. Kiekollisesti päteviä puolustajia on varsinkin Mielosen tultua Poriin jopa yllättävän paljon. Kärkipuolustajien tasossa Ässät antaa kuitenkin tulevalla kaudella tasoitusta muihin joukkueisiin nähden, eikä puolustus kestäisi varsinkaan Ville Uusitalon tai Ryan Caldwellin pidempiaikaista loukkaantumista.
Ässien hyökkäys on kevyt. Merkittävimmät hankinnat ennen kautta olivat Tuomas Santavuori ja Pasi Salonen. Porissa toivotaan Santavuoren pystyvän huippusuoritukseen ja harjoitusottelut ovatkin olleet lupaavia. Pasi Salosella on tunnetusti potentiaalia, mutta kiekkokiertolainen ei ole oikein missään onnistunut ja Porissakin alku on ollut vaikea peliajan jäädessä alle kymmeneen minuuttiin ottelua kohden. Salonen on kuitenkin joukkueen ainut pelaaja, joka on koskaan voittanut mitään. Pronssinen mitali on muistona HIFK-kaudelta 2006-2007.
Kauden alla Ässiin liittyi vielä hyvin kahteen suuntaan pelaava Aki Uusikartano tuomaan joukkueeseen laajuutta ja rooli lienee kolmosketjussa. Kauden mielenkiintoisin uusi kasvo on kuitenkin vasta 17-vuotias Joel Armia, joka on jo vakiinnuttanut paikkansa pelaavassa kokoonpanossa. Harjoitusotteluissa nuorukainen on vielä etsinyt itseään, mutta aikaa hänellä toki etsimiseen on. Pituutta ja taitoa riittää jo nyt, mutta fysiikka ja pelikäsitys ovat vielä puutteellisia. Harjoitusotteluissa hyvän suorituksen jälkeen onkin välillä näkynyt junnumaista höntyilyä. Peliaika on myöskin ollut vähäistä.
Totuus on, että tärkeimmät hankinnat jäivät porilaisilta haaveeksi. Tommi Huhtalalta odotetaan paljon, kenties liikaakin. Huhtalalla on nyt paikka nousta 20 maalin mieheksi, sillä harjoitusotteluissa paljon maaleja tehneelle hyökkääjälle on tarjolla roppakaupalla vastuuta. Mika Niemi nousi harjoituskaudella Ässien ykkössentteriksi jja odotukset lauantaina alkavaan liigakauteen ovat niinikään korkealla. Matti Kuparinen, Veli-Matti Savinainen ja Tuomas Huhtanen ovat osoittaneet tasonsa ja suurta harppausta eteenpäin tuskin tapahtuu. Jokainen heistä on hyvä peruspelaaja, mutta suuria urotekoja ei ole odotettavissa.
Ässille olisikin tärkeää, että omat kasvatit nostaisivat tasoaan. Severi Sillanpää ja Antti Mäkilä ovat jo näyttöjä antaneet ja nyt olisi aika ottaa vielä yksi askel eteenpäin. Entä kykeneekö Niko Palonen ottamaan paikan pelaavasta kokoonpanosta?
Hyökkäyksessä on siis varmoja ratkaisijoita vähän, vaikka laajuutta onkin jonkin verran. Loukkaantumisiin ei kuitenkaan ole varaa.
Ässät joutuu tulevalla kaudella antamaan muihin joukkueeseen nähden tasoitusta pelaajistollaan. Siksi olisikin tärkeää, että valmennus onnistuu ja joukkue omaksuu Mikael Hitosen ja Karri Kiven ajamat taktiset asiat. Ässien on ensi kaudella tarkoitus näyttää hyvin luistelevalta, työtä tekevältä ja tilanteet loppuun saakka pelaavalta ryhmältä. Se, miten nuo asiat toteutuvat, onkin eri asia.
Valmennuksen suhteen taivaalle tuli juuri ennen kauden alkua synkkiä pilviä. Mikael Hitonen ilmoitti jättävänsä Ässät keväällä 2011. Näin ollen valmennuspesti on ainoastaan yhden kauden mittainen. Se aiheuttaa heti kysymysmerkkejä sen suhteen, onko joukkue täydellisesti valmentajansa takana myös vaikeampina aikoina. Haluavatko pelaajat pelata valmentajalleen, jos tuleva valmentaja tulee jostain organisaation ulkopuolelta?
Harjoituskauden viimeisissä peleissä Ässät on ollut aktiivinen, taisteleva ja hyvin luisteleva joukkue, joka pelaa ajankohtaan nähden organisoidusti ja lähtee hyökkäyksiin nopeasti. Toisin sanoen Ässät on ollut juuri sellainen, mitä valmennusjohto on halunnut.
Patapaitojen tavoite on tänä vuonna päästä pudotuspeleihin. Valmentaja Hitonen tuo pataryhmään kaivattua kokemusta. Mies valmensi Tapparan aina finaaleihin saakka kaudella 2006-2007. Hänen johdollaan tehtävä ei ole missään nimessä mahdoton, vaikka se vaikealta tuntuukin. Pelkkää nimilistaa katsoessa Ässät ei ole pudotuspelijoukkue, mutta jos onnistumisia tulee, patapaidat pelaavat kuin harjoitusotteluissa parhaimmillaan ja pelaajat pelaavat esittävät taitojensa ylärajoilla leijuvia otteita, saatetaan Porissa keväällä 2011 pelata pudotuspelejä. Matka on kuitenkin pitkä ja täynnä esteitä. Näitä ovat muun muassa liigan muut joukkueet.
ARVIO: Pelaajamateriaali ei yksinkertaisesti riitä. Etenkin hyökkäyskalusto on niin ontto, että menestystä on vaikea ennustaa kunnollisella valmentajallakaan. Huhtala, Niemi, Uusikartano tai Kuparinen eivät ole menestyvän joukkueen avainpelaajia.
