Helmikuu 2007. Hämeenlinnan Pallokerho taistelee epätoivoisesti pääsystä SM-liigan pudotuspelihin ja tyydyttävään kauden päätökseen. Runkosarjan kolmessa viimeisessä ottelussa Kerho kohtaa HIFK:n, Kärpät ja Jokerit. HPK musertuu maalierolla 4-25. Sarjataulukossa taakse jää vain historiallisen nollakauden pelannut Tampereen Ilves. HPK:n toimistolla reagoidaan. Juha Kuusela ei jatka uppoavan laivan ruorissa. Kerho vetää henkeä Mestiksessä palatakseen SM-liigaan kaudeksi 2010-2011. Nyt seuran toimistolla kysymyksiin vastailee muuan Ilkka Nieminen, joka valmensi HPK:ta jo kaudella 2004-2005. Minkälainen mies nousee uudelleen aina heikosti suorittaneen joukkueen keulakuvaksi?
Elokuu 2010. Rinkelimäen jäähallissa kaupungin seuratuimman urheilujoukkueen harjoitukset ovat lopuillaan. Jää ja sääriluut narskuvat pelaajien luistellessa viivojen väliä ja jarrutellessa voimakkaasti. Pohkeet huutavat jo armoa ja pelaajat oksentelevat punaisia punaista nestettä jäälle, mutta valmentaja Ilkka ”Kiva-Ilkka” Niemisen pillinvihellykset eivät ota moista kuuleviin korviinsa. Kovankin harjoituksen aikana pelaajien kasvoilta kuitenkin paistaa päättäväisyys ja rento tekemisen meininki. Lopulta luistelurääkki taukoaa ja pelaajat pääsevät rangaistuslaukauksien jälkeen ansaittuun viikonlopun viettoon, johon valmentaja Ilkka Nieminen kuitenkin osallistuu yksin. Pelaajat eivät yksinkertaisesti jaksa poistua jäältä.
|
|
Hetkisen kuluttua valmentajien pukuhuoneessa pöydän toiselle puolelle istahtaa Ilkka Nieminen. Mies naljailee leikkisästi valmentajakollegoidensa Pasi Arvosen ja Petteri Hirvosen kanssa lyöden näitä nyrkillä kasvoihin, mutta vakavoituu sitten muistelemaan viime helmikuisia tapahtumia.
– Näin tossa syksyllä eräässä lähiökapakassa vanhan hyvän ystäväni Korpelan Riston, joka sai minut ylipuhuttua takaisin oranssipaitojen peräsimeen. Hyvät muistot ovat edellisesltä visiitiltä, vaikka silloin ei menestystä tullut, mutta nyt meillä on siihen kaikki mahdollisuudet, listaa Nieminen syitä siihen miksi lopulta jälleen rustasi nimensä HPK:n tarjoamaan sopimukseen.
Pelaajien ja valmennusportaan poistumismarssit Hämeenlinnasta muille jääkiekkoseuduille ovat heikosti menneiden kausien jälkeen olleet kiivaita. Nieminen ottaa asian kuitenkin vastaan haasteena.
– No ”pajatsojen tyhjeneminen” on jokaisessa organisaatiossa luonnollinen tapahtuma tietyin väliajoin. Nyt on hyvä lähteä rakentamaan uutta nousua Rinkelimäellä. Haasteita se varmasti tuo, mutta meillä on hyvät palikat käsissä tuoda Hämeenlinnaan se ensimmäinen mestaruus.
Lisähaastetta tulevaan kauteen tuo myös lähes kokonaan uudistunut valmennusryhmä, jonka muodostavat Niemisen kanssa jo mainitut Arvonen ja Hirvonen, sekä maalivahtivalmentaja Hannu Nyqvist.
-Minulla on rinnalla hyvät ja kokeneet apuvalmentajat, mutta viimeisen sanan sanon kuitenkin aina minä, Nieminen kertoo.
Kauden 2006-2007 floppijoukkueen kantavat voimat Toni Mäkiaho, Mikko Mäenpää ja Ville Leino ovat poissa. Tämä näkyy Niemisen mukaan lähinnä hyvässä.
-Vaihtuvuus oli suurta ennen tätä kautta, mutta se ei ole mielestäni huono asia. Nyt meillä on koossa nälkäinen joukkue, jossa on sopivassa suhteessa nuoruuden intoa ja kokemusta, joista hyvä esimerkki on joukkueen kapteeni, viidennellä kymmenennellä oleva Marko Tuulola, Nieminen sanoo.
Nieminen on monissa liemissä keitetty jääkiekkomies, joka voitti 2008 Suomen mestaruuden. Tuolloin hän valmensi Jyväskylän Pallo Hockey Teamia. Hurrikaanipaitojen ja HPK:n lisäksi Nieminen on valmentanut SM-liigassa Espoon Bluesia ja NHL:ssä Chicago Blackhawksia. Maajoukkuetasolta kokemusta on kertynyt USA:n, Kanadan, Saksan ja Venäjän penkkien takana. Tuoreimpana meriittinä Niemisellä on näyttää olympiakulta Suomen peräsimessä. Tämän kokemusmäärän myötä ei nuorempikaan joukkue ole huonoissa käsissä.
– Tuon HPK:n ryhmään voittamisen kulttuuria. Peliä ei ole koskaan hävitty ennen kuin ottelun päätössummeri on soinut. Tuumaakaan ei anneta ennakkoon vahvemmille joukkueille tilaa kentällä. Meitä vastaan tulee olemaan vastustajilla hankalat 60 minuuttia. Kaikkemme annetaan jokaisessa pelissä ja se riittää minulle. Tiedän, että sillä reseptillä on mahdollisuudet mihin tahansa.
Sanoista tekoihin, HPK!
Ilkka Niemisen edeltäjä Juha Kuusela peräänkuulutti lähes jokaisessa lausunnossaan urheilullisuutta ja ammattimaisuutta suomalaisessa jääkiekossa. Itse hän ei näitä ominaisuuksia Hämeenlinnaan tuonut. Yhdessä kaudessa Kuusela sai romahdutettua HPK:n laumaksi häviämisen kulttuurin tottuneita ”urheilijoita”. Tällaisesta toteutuksesta Niemisen oli helppo jatkaa omanlaisensa joukkueen kehittämistä. Kuuselalla oli periaatteessa palikat kasassa, mutta lopputulos oli todellinen pannukakku. Kuuselan eduksi on kuitenkin sanottava, että tietynlainen pohjatyö Hämeenlinnassa on tehty. Kuusela osasi retoriikan. Tästä Niemisen on hyvä jatkaa.
HPK:sta puhuttaessa helposti tulee mieleen aiempina kausina iskostunut iloinen ja yleisöystävällinen pelitapa. Totuus kuitenkin on, että ennen 2000-luvun puoliväliä nähty hurlumhei-kiekko oli ensinnäkin yleisöystävällistä lähinnä silloin, kun Kerho pelasi vieraissa. Kotiyleisölle. Toinen muistettava asia on se, että jääkiekko on pelinä kehittynyt viime vuosina niin paljon ammattimaiseen suuntaan, että entisaikojen yltiöpäisyys ei enää toimi. Niemisen nimen julkistaminen käynnisti puheet taito- ja järkijääkiekon yhdistymisestä Hämeenlinnassa. Huimasti sitten viime HPK-visiitin kehittynyt Nieminen onkin kertonut haluavansa nähdä monipuolista jääkiekkoa, joka perustuu suunnanmuutoksiin ja pelikuriin.
Keskustelumme aikana HPK:n pelaajat ovat maanneet kentällä reporankoina. Heiveröisesti sätkii jalka siellä, toinen täällä. Armands Berzinsiä kiidätetään sairaalaan ja kausi on ohi ennen kuin se on alkanutkaan. Nieminen on tosissaan.
